Vihreän Elämänsuojelun Liiton kolme vuosikymmentä

 

Teksti: Göran Ekström

Julkaistu aiemmin: Elonkehä 4/2017

 

Maailman ja ihmiskunnan tila vuonna 1987, kun Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry (VESL) perustettiin, olivat erilaiset kuin nyt. Suurin ero on siinä, että sekä ekologinen että inhimillinen tilanne oli miltei kaikin puolin parempi ja maailma oli kauempana niistä uhkakuvista, jotka nyt ovat toteutumassa. 1980-luvulla ihmiskunnan globaali jalanjälki oli yhden luokkaa, eli silloin ihmiskunta pärjäsi vielä jotenkin yhden maapallon tuotolla. Nyt tarvittaisiin jo 1,6 maapalloa ja suomalaiseen elämäntapaan vähintään 3,5.

Suomessa 1980-luku oli käännekohta myös siinä mielessä, että silloin tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisten yleinen onnen kokeminen lähti laskuun. Eli samalla kun aloimme elää yli luonnon kestokyvyn, aloimme tuntemaan itsemme yhä vähemmän onnellisiksi. Olisikohan tällä asialla jokin syvempikin syy-yhteys?

VESL:n syntymisen aikaan vihreä liike oli jossain muodossa jo runsaat parikymmentä vuotta vanha Suomessakin. Se oli muhinut taustalla erilaisissa muodoissa ja porukoissa henkilökohtaisena harrastusmuotona, yhdistystoimintana tai ammattiin liittyvinä tehtävinä. Politiikassa ekologia oli eri puolueissa lähinnä vain joidenkin henkilöiden erityiskiinnostuksen kohteena.

Kun ekologia nousi pinnalle yhteiskunnalliseen keskusteluun, muodostui erilaisia suuntauksia ja tilanne oli melkoisen sekava. Toisaalla oli hippiliikkeen perintö ja toisaalla vanhat parrat, toisaalla kehitysoptimistit ja toisaalla takaisin luontoon romantiikka. Toisaalla oli vielä brutaaliekologit ja toisaalla syväekologit. ”Brutaaliekologia” tarkoittaa tässä yhteydessä kantaa, jonka mukaan täytyy ekologisista syistä kovettaa sydäntään eri tavoin ja hyväksyä toimintaa – tai toimimattomuutta – jossa jollain tapaa tehdään kipeitä inhimillisiä uhrauksia paremman tulevaisuuden puolesta.

Näistä mainituista piirteistä kaikki olivat jossain muodossa edustettuina myös VESL:ssä sen syntymisen aikana, vaikka niitä ei nimetty. Syväekologiastakaan ei puhuttu, se oli – ja on edelleen – yleisesti melkoisen tuntematon käsite. Vaikka VESL kokosi hyvin erilaisia ihmisiä yhteen, yhteistä kaikilla oli vakava suhtautuminen maailman tilaan, omistautuminen asialle ja suuri, aito maailmanpelastusinnostus. Juuri vakava suhtautuminen maailman tilaan ja perustoista lähtevä kokonaisajattelu olivat erottavina piirteinä muihin tahoihin nähden. Yhdistyksessä nähtiin selkeästi kehityksen virheellinen suunta ja siitä johtuvat uhkakuvat elämän ja kuoleman kysymyksinä ja vaadittiin täydellistä suunnanmuutosta.

Yksi VESL:n alkuperäisistä tarkoituksista oli muodostaa poliittinen painostusryhmittymä. Myös vuonna 1987 perustettu Vihreä Liitto, joka ensin oli kansallinen kattojärjestö monille paikallisille vihreille yhdistyksille, alkoi politisoitua ja siitä tuli vuonna 1988 puolue, jonka kutsumanimi nyt on Vihreät.

Valtaosa Vihreän Liiton jäsenistä eivät kuuluneet VESL:iin, mutta kymmenkunta kuului ja mm. heidän toimesta Vihreässä Liitossa muodostui alaryhmittymä ”Ekovihreät”. Yhteistä heillä ja VESL:illä oli vakava suhtautuminen maailman tilaan ja kehityksen suuntaan: pinnallisten korjausten sijaan haluttiin perusteellisia muutoksia arvomaailmaan, politiikkaan, talouteen ja kehityksen kokonaissuuntaan.

Vielä kaksi muuta perustavanlaatuista eroa oli VESL:n ja Vihreän Liiton päälinjoissa. VESL tuomitsi sekä talouskasvuperiaatteen että globalisaation. Sen sijaan Vihreän Liiton johto kannatti vahvasti molempia, vaikkakin halusi vaikuttaa siihen, että ne jollain tapaa vihertyisivät.

Vuonna 1988 toteutui eräs VESL:n useiden perustajajäsenten toivoma asia, kun puolue Vihreät perustettiin. Erinäisten hankaluuksien ja mutkien takia se ei aloittanut heti poliittista toimintaansa ja 1992 se muutti nimensä Ekologiseksi puolueeksi. Se ei ollut VESL:n ajama hanke, yhdistys oli jo silloin vankasti puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, joka oli päätehtäväkseen ottanut valistuksen ja elämäkeskeisen eli syväekologisen arvomaailman edistämisen, vaikka syväekologia käsitettä alettiin käyttämään vasta 1990-luvun puolivälissä.

Ekologisen puolueen perustamisen taustalla oli ryhmittymä, joiden joukossa oli myös VESL:iin kuuluvia henkilöitä, jotka olivat tähdänneet poliittiseen toimintaan. Ekologinen puolue sai yhden kansanedustajan kaudelle 1995-1999. Ekologinen puolue muutti sittemmin nimensä Kirjavaksi puolueeksi, mutta sen tarina jäi lyhyeksi eikä seuraavissa vaaleissa ollut menestystä.

Ekologinen puolue jätti kuitenkin merkittävän perinnön, kun se synnytti Elonkehä-lehden. Lehti perustettiin ja toimitettiin yhden kansanedustajan mukana tulleen puoluetuen avulla. Kun puolue lopahti, Elonkehän ympärillä toimineet henkilöt perustivat puoluepoliittisesti sitoutumattoman yhdistyksen, Elonkehä ry:n, joka jatkoi lehden toimittamista aatteellisesta pohjalta. Elonkehän pääperiaatteet olivat ekologian lisäksi myös talouskasvun ja globalisaation vastustaminen.

VESL:ssä ja Elonkehässä oli yllä kuvatun tapahtumaketjun johdosta useita yhteisiä, aktiivisia jäseniä. Yhdistykset toimivat silti itsenäisesti, mutta jossain määrin lehti oli VESL:n äänenkantaja siitä lähtien, kun Ekologinen puolue/Kirjava puolue tuli tiensä päähän. VESL:n vaikutuksen myötä syväekologian osuus lehdessä korostui, mutta lehti jatkoi silti itsenäistä ja pääosin vapaaehtoispohjaista toimintaansa, jossa käytettiin runsaasti työttömyystuella palkattuja toimittajia ja avustajia.

Vähitellen kahden yhdistyksen toiminnan pyörittäminen suurelta osin samojen henkilöiden toimesta kävi liian raskaaksi ja yhdistykset yhdistyivät vuonna 2014. Sen jälkeen Elonkehä on virallisestikin ollut VESL:n äänenkantaja ja VESL:n oman tiedotelehden julkaisemista harvennettiin asteittain ja lakkautettiin kokonaan 2017.

Vuosikymmenten aikana VESL:n toiminta on alkuaikojen murroksesta ja suunnan hakemisesta vakiintunut valistus- ja julkaisutoiminnaksi. Yhdistys on sisäisten keskustelujen lisäksi järjestänyt kymmeniä suuria seminaareja eri puolella Suomea ja muita julkisia tapahtumia, jotka parhaimmillaan ovat saaneet kolmatta sataa osallistujaa/kuulija. Lehdistön kiinnostus on myös usein ollut suuri, johtuen osin siitä, että yhdistys on onnistunut saamaan hyvin tunnettuja henkilöitä osallistumaan tapahtumien ohjelmaan.

Kirjojen ja muiden kirjallisten tuotteiden julkaiseminen on ollut myös keskeinen osa toimintaa. Lisäksi yhdistys on järjestänyt monia sisäisiä, monipäiväisiä tapaamisia, yleensä kesäisin eri puolella Suomea. Silloin on ollut aikaa syvempiin ja pidempiin keskusteluihin. Hyvin yleinen mielipide jäsenten keskuudessa on ollut, että yhdistyksen yksi keskeisiä merkityksiä on ollut se vertaistuki, jota näissä asioissa saa niin vähän muuten. Henkevät ja luovat keskustelut ovat yhdistyksen jäsenille olleet terapiaa ja hengennostatusta, joka on kantanut jo kolme vuosikymmentä. Humanismi ja ekologia ovat muutenkin kulkeneet käsi kädessä, mikä on myös syväekologian hengen mukaista.

Mikä maailmassa ja ihmiskunnassa on muuttunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana? Ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus ja ekologinen jalanjälki ovat kasvaneet ja maapallon ekologinen tila on kokonaisuutena huomattavasti huonontunut. Ilmastonmuutos on edennyt, sukupuutot kiihtyneet ja luonnontilaiset alueet huvenneet. Valtamerissä kelluu valtavia muovilauttoja jotka turmelevat merien biologiaa. Kulutus per henkilö on jo ennestään korkean kulutuksen maissa jatkanut kasvua. Yhteiskunta on yhä riippuvaisempi energiasta ja jättiyhtiöiden tuottamasta, ylläpitämästä ja hallinnoimasta teknologiasta. Omavaraisuusaste on kaikkialla vähentynyt. Käsityön ja itse tekemisen taito on vähentynyt. Eriarvoisuus on lisääntynyt. Poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset pakolaisvirrat ovat kasvaneet ja terrorismi yleistynyt.

Nämä kaikki asiat kuuluvat yhteen sitä kautta, että niiden taustalla on elämästä vieraantunut ja sille vastakkainen arvomaailma. Suuri osa ihmiskunnasta elää täysin luonnosta vieraantuneessa, kaupungistuneessa yhteiskunnassa, jossa kulutus – konsumerismi – on elämäntapa ja elämän sisältö. Tämä estää kestävän elämänmuodon yleistymisen samalla kun se sulkee eri tavoin suuren osan ihmiskunnasta pois hyvinvoinnin mahdollisuudesta. Myös aineellisen elintason huipulla voidaan yhä huonommin. Talouskasvulle ja -kilpailulle uhrataan tietoisesti niin ihminen kuin koko elonkehän hyvinvointi ja tulevaisuus.

Uusimpana globaalina muutoksena on uudenlainen taantuminen, jossa sivistys, inhimillisyys, etiikka, holistinen maailmankatsomus, tiede ja totuus kielletään tai niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Jos ihmiskunta todella on siirtymässä postfakta- ja postmoraaliaikakauteen, niin mikä VESL:n kaltaisen herättäjän ja vaikuttajan rooli siinä?

Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Edelleen on vanha ja virheellinen humanismi-ekologia vastakkainasettelu olemassa. Sitä esiintyy sekä talous-luonto akselilla että brutaaliekologia-syväekologia akselilla. Todellisin ja kammottavin asetelma on talous vastaan elämä, jossa taloudella on niskalenkkiote. Miten olisi VESL:n kaltaisen järjestön reagoitava ja mitkä ovat vaikuttamisen keinot? Onko VESL:llä edelleen samat tehtävät kuin ennenkin, tai jos jokin asia on perusteellisesti muuttunut, niin mikä? Se olisi tarpeen tietää, jos VESL haluaa jatkaa vielä toiset 30 vuotta.

 

Göran Ekström

VESL:n pitkäaikainen jäsen