Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry on myöntänyt Eeva Kilvelle Elämänsuojelija 2019 -tunnustuksen. Kilpi on sekä proosaa että runoutta luonut kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka on 70 vuotta kestäneellä urallaan aina vahvasti peilannut ja pohtinut ihmisen ja luonnon suhdetta. Julkaistuista teoksista mainittakoon erityisesti eläinaiheinen runokokoelma Animalia vuodelta 1987 sekä uunituoreet Sininen muistikirja ja Punainen muistikirja, jotka sisältävät päiväkirja- ja muistiinpanomerkintöjä kahdelta vuosikymmeneltä.

Kilpi on kertonut, että hänen suhteensa luontoon syntyi lapsuuden metsissä rajantakaisessa luovutetussa Hiitolassa, jossa kirjailija syntyi vuonna 1928 ja kulki metsää aivan pienestä pitäen isänsä kanssa. Isä opetti Kilven ”lukemaan puita” – katsomaan, voivatko puut hyvin ja elävätkö ne hyvää elämää. Omille entisille mailleen Kilpi on sittemmin perustanut kaksi luonnonsuojelualuetta.

VESL ry:n Elämänsuojelun käskyt on laadittu yhteistyössä Eeva Kilven kanssa, ja kirjailija on vieraillut myös yhdistyksen järjestämissä seminaareissa. Hän on sanonut olevansa jatkuvasti huolissaan luonnon tilasta ja seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta. Yhdistyksemme katsoo, että Kilpi ansaitsee Elämänsuojelija-palkinnon erityisesti pitkästä ja katkeamattomasta työstään elämää edistävän kulttuurin vuoksi. Hän on osoittanut, ettei luonnonsuojelu tai huoli metsästä ole mikään uusi muotivillitys, vaan aate tai palo, joka on elänyt ihmisissä aina.

Oheinen Eeva Kilven runo ”Mietiskelyä” on julkaistu aiemmin Elonkehän numerossa 7–8/2007.

.

Mietiskelyä

.

Kun katselen puita jotka niin

kookkaina, vakavina ja

vaikuttavina seisovat

ympärilläni, voisin aivan hyvin

ajatella, että ne ovat vainajien

sieluja, jotka ovat aloittaneet

evoluutionsa alusta ja jatkavat

sitä meistä piittaamatta tai

meitä vaiteliaina tarkkaillen.

.

 

Maahan on täynnä kuolleita

ihmisiä ja olentoja ja eliöitä

eivätkä ne voi olla joutumatta

puiden verenkiertoon.

.,

Maa on täynnä verta, voisi

ajatella, lahonneita

ihmisjätettä, siis myös ihmisiä,

ei pelkästään eläimiä ja kasveja,

ja kaikki hajoaa yhtyäkseen

suureen kiertoon. Sitä ei

luultavasti voi mikään estää.

Eri asia on sitten, hajoaa ja

yhtyykö sielu samalla tavalla,

ja onko olemassa jokin sielu

kuin alkuaineiden elämää

synnyttävä yhdiste, joka

säilyykin hajoamisprosessissa ja

jatkaa olemassaoloaan niin kuin

kivennäiset ja hivenaineet.

En toivo mitään sellaista, en

omalle kohdalleni enkä

muille, mutta kun katson

puita, niitten vakavuutta,

niiden konkreettista ja silti

salaperäistä olemassaoloa,

voisin hyvin ajatella että niissä

on sielu, että ne ovat osa sielun

olemassaoloa, yksi vaihe sitä

sielullisuutta joka läpäisee

kaiken ja hallitsee kaikkea.

.

Puitten alla hirvien

viimekesäisillä makuuksilla

kukkii nyt kurjenpolvia.